tiistai 2. tammikuuta 2018

Yllättävän hieno pikkuponi


Moi!

Alkutalvesta pääsin hyppäämään tallin pienimmän ponin Tommin satulaan. Tommilla menin viimeksi keväällä, jolloin poni oli varsin kauhistunut pelottavasta maneesista (ja ratsastaja sitäkin kauhistuneempi ponin temppuilusta) joten tunti ei ollut mikään parhain. Tommin satulaan noustessa hieman jännitin sitä, tulisiko tästäkin tunnista vain kyttäilyä ja lähtöjen ottoa, mutta poni oli varsin rauhallinen ja rento.

Kaikki kuvat (C) Eevi Manninen

Heti tunnin alussa jakaannuttiin kahteen päätyyn (Tommin kanssa onneksi C-päätyyn jossa Eevi kameran kanssa oli), joilla sitten työskenneltiin lopputunti. Päädyissä otettiin jalustimet pois ja alettiin harjoittelemaan etuosakäännöksen tapaisia käännöksiä uran sisäpuolella. Käännöksiä harjoitellessa ongelmaksi tuli ponin etuosan saaminen pysymään paikoillaan käännöksen aikana, joten tätä tehdessä tuli kyllä hyvin harjoiteltua puolipidätteitä! "Etuosakäännös tavoitteena" käännökset sujuivat kuitenkin Tommin kanssa kivasti ja poni tuli hyvin kuulolle, kun muisti puolipidätteet ja pohkeiden pitämisen lähellä.



Käännöksien jälkeen tehtiin avo- ja sulkutaivutusta pääty-ympyröillä. Itsehän en vielä tällä tunnilla ratsastaessa täysin ollut vielä perillä kummastakaan (vasta viime sunnuntain tunnilla koin vihdoin oivalluksen avotaivutuksen ihmeellisestä maailmasta), mutta yritettiin Tommin kanssa silti. Jos ei muuta, niin poni kyllä vetristyi, taipui ihan mukavasti ja oli hyvin hereillä avuille käyntityöskentelyssä.




Jatkettiin ympyröillä kevyessä ravissa (jalustimet otettiin takaisin) ja asetettiin hevosia omaan tahtiin sisälle ja ulos. Tommia sai hieman kannustaa eteenpäin raipan avulla, mutta kun tahti saatiin sopivaksi oli poni oikein mukava. Asetukset löytyivät kumpaankin suuntaan ja Tommin kanssa oli hauska työskennellä.





Vaihdettiin suuntaa (ja mun oli pakko kuoriutua ulos Amandan takista etten paahtuisi), käveltiin hetki ja jatkettiin sitten taas etuosakäännösten harjoittelun parissa ilman jalustimia. Tommin kanssa käännökset sujuivat nyt oikealle heti alusta helpommin, mutta ulko-ohjan kanssa oli vaikeuksia. Joko ulko-ohja ei ollut tuntumalla tai sitten ulkokäsi jäi kantamatta. Onneksi tätä ollaan harjoiteltu viime viikkoina niin paljon että vihdoin alkaa näkyä kehitystä. Käännösten jälkeen tehtiin taas avo-ja sulkutaivutusta, jotka olivat oikealle vaikeampia Tommin oikoessa helposti.



Tässä näkyy kuuluisa roikkuva ulko-ohja

Ja tässä taas ulkokäsi jää lepäämään reiden päälle eikä kanna itseään.


Jatkettiin taas ravaten ja asettaen omaan tahtiin sisälle ja ulos. Tommin kanssa ravi sujui (satunnaisia oikomisia lukuunottamatta) kivasti, mutta olisin taas voinut kiinnittää enemmän huomiota ulkokäteen. Ensin ulko-ohja on löysä mutta sen sijaan että korjaisin asian lyhentämällä ohjaa, vien ulkokättä vielä ulommaksi ja sitä kautta se päätyy lepäämään eikä kannattele itseään. Harjoittelu tekee mestarin, kyllä mä tän vielä opin!



Laukkaa otettiin pääty-ympyröillä kumpaankin suuntaan. Tommin moottoria sai laukassa hieman herättää, mutta kun poni syttyi ei sitä enempää tarvinnut komentaa liikkumaan. Varsinkin oikeassa kierroksessa Tommi oikoi helposti, joten sisäkädessä olevasta raipasta oli hyötyä kun Tommi toisinaan päätti olla kuuntelematta sisäpohjetta. Reippaassa laukassa Tommi helposti laski päätä purren kuolaimeen, jolloin Lotta neuvoi pitämään sisäkättä ylhäällä ja vaikka hieman vasten Tommin kaulaa. Käden ylhäällä pitäminen auttoi kun sitä tarpeeksi toisti ja lopuksi Tommi oli varsin kiva työstää laukassa ja laukan jälkeisissä raveissa.



Loppuraveissa Tommi alkoi olla jo aika väsynyt (mä myös!) joten lähinnä vain höntsäiltiin ravia maneesia ympäri kunnes saatiin lupa siirtyä käyntiin. Tommi oli varsinkin alussa tosi kiva, tykkäsin työstää sen kanssa käynnissä etuosakäännösmäisiä käännöksiä ja ravissa ympyröitä. Tommilla olisi kiva mennä vielä toisenkin kerran talvella, keväällä en mielelläni tämän ponin selkään mene :D




- Melinda

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Paluu tuttuun satulaan


Moi!

Pitkästä aikaa pääsin Rasmuksen selkään ja samalla pitkästä aikaa Maijun tunnille! Itse olin ennen tuntia melko jännittynyt (varsinkin kun viime kerta Rasmuksella oli ollut... melko vauhdikas), mutta Rasmus oli oma höpsö itsensä ja se auttoi mua rauhottumaan.

Kaikki kuvat (C) Henna Pursiainen

Tunti aloitettiin tekemällä pituushalkaisijalla avotaivutusta. Pituushalkaisijan puolessa välissä oli tötteröt ja aina niiden toisella puolella tehtiin avotaivutusta vasemmalle ja toisella puolella oikealle. Itsehän en ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä avoissa, joten niiden kanssa oli alkuun hakemista. R-pitkällä sivulla tehtiin omaan tahtiin pohkeenväistöä ja S-pitkällä sivulla pysäytyksiä. Itse väistätin Rasmusta siksak-kuviolla pois uralta ja sinne takaisin. Pohkeenväistöjen myötä Rasmus tuli paremmin pohkeelle läpi ja avot oikealle sujuivat paremmin. Toisto toisensa perään sain avon onnistumaan (ainakin melkein) oikealle, mutta vasemmalle Rasmus lähinnä vain oli kuuntelematta pohjetta ja ei ollut tuntumalla.


Jatkettiin avotaivutuksia pituushalkaisijalla seuraavaksi ravissa ja pitkillä sivuilla tehtiin nyt pysäytysten sijaan käyntiinsiirtymisiä. Rasmus oli yllättävän rauhallinen ravissa ja käyntiinsiirtymiset sujuivat melko hyvin istunnan kautta. Avotaivutukset olivat nyt vaikeampia kuin käynnissä, eli eivät ne oikein sujuneet, mutta mulle riittää että ainakin yritin!


Seuraavaksi jatkettiin harjoitusravissa uraa pitkin ja tehtiin voltteja pitkien ja lyhyiden sivujen keskelle. Rasmuksen kanssa yritin saada ulko-ohjaa tuntumalle, se kun yleensä tuottaa mulle ratsastaessa ongelmia. Samalla ajatukset lähtivät kuitenkin harhautumaan harjoitusravissa istumiseen, sopivan tahdin ylläpitämiseen ja asetukseen,  joten en löytänyt kunnollista tuntumaa ravivolttitehtävän aikana.


Ravityöskentelyn jälkeen otettiin pitkästä aikaa laukkaa uraa pitkin. Mulla oli hauskaa ja niin oli Rasmuksellakin! Poni laukkasi innoissaan kierros toisensa perään ja nautti kun sai kerrankin laukata pitkään, rennommin ja astetta kovempaa. Laukkaa otettiin molempiin suuntiin monta kierrosta ja niiden jälkeen pidettiin pieni kävelytauko. Rasmuksella riitti laukkaverkasta huolimatta virtaa ja olisi varmasti jaksanut laukata pidempäänkin!



Viimeisenä tehtävänä oli vastalaukka. Laukka nostettiin C-päädystä ja lyhyen sivun jälkeen pitkällä sivulla käännettiin hevoset ennen R-kirjainta uralta pois ja sitten loivasti takaisin uralle pitkän sivun viimeistä kulmaa kohti. Tehtiin siis ikäänkuin loiva kiemuraura, joka oli vielä normaaliakin loivempi. Rasmuksen kanssa vastalaukat sujuivat tosi hyvin, vaikka puolipidätteitä saikin ottaa usein ja istunta oli pidettävä tiiviinä. Kuitenkin jyrkemmätkin vastalaukkapätkät sujuivat oikein kivasti! Toisella pitkällä sivulla työskenneltiin ravissa ja käynnissä volttien avulla. Rasmus rentoutui volteilla työskennellessä ja tuntui tosi kivalle.



Loppuraveissa Rasmuksen tavan mukaan kiihdyteltiin alussa ja Maiju saikin mua kovasti opastaa että ymmärsin pikkuhiljaa päästää sisäohjasta irti. Tunnista jäi kuitenkin tosi hyvä mieli ja olisi kiva alkaa menemään Rasmuksella taas useammin ♥


- Melinda

torstai 28. joulukuuta 2017

Lucas, Jespe, Ferry - Kolme ponia, kolme epäonnistumista


Moi!

Tässäpä nyt yhdistetty yhteen postaukseen kolme tuntia, Lucaksesta, Jespestä ja Ferrystä. Yksikään tunti ei sujunut kovin hyvin, mutta tässä nyt tiivistelmäpostaus kaikista:

Lucas:
Meidän sunnuntain tuntia pitää nykyään aina toisinaan Anu, joka on ollut vasta jonkin aikaa Rauhalahdessa. Tätä tuntia ennen menin Lucaksella viimeksi vuosi sitten kesällä.

Lucas-kuvat (C) Eevi Manninen

Lähes koko tunnin ajan tehtiin S-R keskihalkaisijaa, jonka jälkeen käännyttiin välimatkojen mukaan oikealle tai vasemmalle. Työskenneltiin siis ikäänkuin kahdeksikolla. Lyhyiden sivujen keskelle C:hen ja L:ään tehtiin voltit ja ne osoittautuivat Lucaksen kanssa yllättävän hankaliksi. Ponipalleroa piti komentaa eteenpäin ja pienet voltit hidastivat vauhtia reilusti.


Laukka otettiin nostamalla se keskihalkaisijan puolesta välistä ja jatkamalla laukkaa pitkän sivun ajan lyhyen sivun alkuun. Lucaksen kanssa laukat nousivat hyvin oikealle, mutta vasemmalle poni lähti mielummin vain kiihdyttämään ravia tai nosti laukan vain muutaman askeleen ajaksi. Liekö sitten poni vai ratsastaja ollut vinossa, kun ainoastaan vasemmalla kohdattiin ongelmia (epäilen ratsastajaa). Anun neuvojen mukaan käytin ensin raippaa reippastikin nostoissa apuna, mutta kun laukka nousi oli välittömästi annettava kehuja. Ei laukka siltikään ollut nättiä, mutta oli se vähän parempaa.



Laukan myötä Lucaksen moottori käynnistyi pikkuhiljaa ravivolteilla, mutta ei tahti silti päätä huimannut. Lucas kulki voltin loppupuoliskolla tosi vahvasti pohjetta vasten ja oikoi suoraan kohti uraa mun hermostuneista sisäpohje-ulko-ohja -yrityksistä huolimatta. Oli ihan kiva päästä menemään Lucaksella pitkästä aikaa, vaikka itse en oikein osannutkaan sillä mennä.

Tässä näkyy mun mielestä hyvin Lucaksen oikominen sisäpohjetta vasten






Jespe:

Jespellä menin viimeksi vuosi sitten.

Lucaksen jälkeen menin seuraavalla viikolla Jespellä, mutta tunti ei sujunut kovin hyvin. Tunnilla tehtiin vastalaukkaa ja loivaa kiemurauraa ja en oikein osannut ratsastaa tai jaksanut edes yrittää (henkilökohtaisista syistä). Olin jotenkin sitä mieltä, että pikku-Jespe menee rikki, jos käyttäisin raippaa. Olisi pitänyt itse yrittää enemmän, niin poni olisi varmasti ollut ihan hyvä. Eihän Jespe kuitenkaan automaattisesti toimi jos ratsastaja vain istuu selässä tekemättä mitään!

Jespe-kuvat (C) Anni Moilanen


Vaikkei Jespen kanssa sujunutkaan niin on se silti ihan super sulonen!


Ferry:
Jespestä viikko eteenpäin menin Ferryllä ja tunnin aikana työstettiin kolmikaarista kiemurauraa ja kaarien syvimpään kohtaan tehtiin voltit. Ferryn kanssa kolmikaarisen reitti löytyi aika kivasti, mutta eteenpäinpyrkimys puuttui ja en taaskaan osannut käyttää raippaa oikeissa kohdissa. Jotenkin vain oletin että kyllä se siitä ja kohta päästään etenemään reippaammin. Pyh! Suurempi ongelma oli kuitenkin taas ne kuuluisat ulkoavut, jotka olivat tunnin aikana ties missä.

Kaikki Ferry-kuvat (C) Silja Tikkanen

Roikkuvan ulko-ohjan näkee tässä selvästi



Laukassa Ferry tuli helposti ulkopohjetta vasten ja lähti liirailemaan kauemmas voltin uralta. Laukannostot olivat vaikeita keskimmäisellä kaarella, suunnasta riippumatta, vaikka keskihalkaisijan alussa ja lopussa tehtävillä volteilla laukka nousi hyvin. En tiedä miksi, ehkä en vain osannut antaa tarpeeksi selkeitä laukannostoapuja kaaren keskellä.





Ulko-ohjaa en taaskaan löytänyt koko tunnin aikana, joten Ferry vain kipitti ja säädettiin ties mitä tunnin aikana. Tunnista ei jäänyt hirveän hyvä fiilis, mutta tästä vaan eteenpäin!


Huhhuh, siinäpä epäonnistumisia kerrakseen. Lähipäivinä kuitenkin luvassa positiivisempaakin menoa!

- Melinda